Yleensä luen itseni uneen. Eilen illalla kävi toisin päin. Luin itseni hereille niin että ei tullut millään uni silmään. Antti Kylliäisen kirja "Maan päällä niin kuin taivaassa" kertoo Jumalan armosta ja rakkaudesta.Hän määrittää Jumalan armon: "Armo on Jumalan ihmistä kohtaan osoittamaa millään tavoin ansaitsematonta hyvyyttä. Armo merkitsee sitä, että Jumal hyväksyy ihmisen täydellisesti ja antaa hänelle anteeksi kaikki hänen pahat ajatuksensa, tekonsa ja laiminlyöntinsä" (s. 36).
Aluksi lukiessaan määritelmä kuulostaa hyvältä ja oikealta. Mutta kirjaa lukiessa paljastuu karmaiseva Kylliäisen teesi: Jumalan rakkaus ja armollisuus ei ole missään sidottu Jeesuksen Kristuksen historialliseen sovitustyöhön ristillä ja Hänen ylösnousemukseensa. Päinvastoin hän kieltää ymmärryksen Jumalan pyhyydestä, ihmisen turmellisuudesta, Saatanan olemassaolosta, lopullisesta tuomiosta ja Kristuksen sovituskuolemasta.
Me käytämme samoja termejä kuten armo ja rakkaus eri tavalla. On mahdollista puhua Jumalan armosta ja rakkaudesta saatanallisella tavalla. Sitä Kylliäinen tekee.
Siteerauksia hänen kirjasta.
"Koska armon perimmäinen ja ainoa syy on Jumalan armollisuus, ihminen ei voi omilla ajatuksillaan, teoillaan tai tekemättä mitenkään vaikuttaa armahdettuna olemiseensa. Ihminen ei tarvitse uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan, ei edes pitää Jumalan olemassaoloa mahdollisina, ei edes pitää Jeesusta Jumalan Poikana, ei tuntea Hänen ajatuksiaan ja tekojaan, ei Lukea raamattua, käydä jumalanpalveluksissa tai rukoilla tullakseen Jumalan hyväksymäksi." (s. 55)
"Vaikka armo on jokaiselle ihmiselle yksi ja sana, ihmiset ovat erilaisia, ja siksi myös ihmisten tiet armon tuntemiseen ovat erilaiset. Joku kokee armon ja ymmärtää sen merkityksen täydellisesti yhdessä, koko elämän muuttavassa välähdyksessä. Joku toisella tavalla rakennettukavaa armoon vähitellen pitkän ajan kuluessa. Yksinimee Jumalan armoon saamastaa kristillisestä opetuksesta, toinen oppii hyväksymään itsensä ja lähimmäisensä kaikkine puutteineen ja heikkouksinnee uskonnottomassa kodissa saamansa viisaan kasvatuksen ansiosta. Mikään tie ei ole toista huonompi niin kauan kuin reitit vievät perille armon ymmärtämissen." 56-57
Jumalan silmissä ihminen oli edelleen hyvä syntiinlankeamuksen jälkeen (s. 67)
Jumala antaa anteeksi kaikille ja kaiken (s. 69)
Jeesus ei ristillä kantanutkaan ihmisten syntejä vaan kärsimystä. Hän ei kuollut syyllisenä ihmisten puolesta, vaan uhrina jokaisen kärsivän rinnalla.
"Jumala ei olekaan se klassisen sovitusopin alkukantainen hirviö, jonka pitää saada verta voidakseen antaa anteeksi...Jeesus ei ollut sijaiskärsijä vaan kanssakärsijä"
Ainoa mahdollisuus kristillisen kirkon seäilymiselle on että kirkko " puhdistaa ja uudistaa oppinsa, ajattelunsa ja käytäntönsä vastaamaan paremmin Jumalan armon ja rakkauden todellisuutta"
"Kristillisen uskon ja luottamuksen voisi perustaa muutenkin kuin rakentamalla se Kristuksen sovituskuoleman varaan...Jeesuksen merkityksen voisi nähdä ennenminkin hänen elämässään kuin kuolemassaan" (s. 252)
"Armo sulkee lopulta pois myös kadotustuomion mahdollisuuden" (s. 253)
Viimeisimmät kommentit