Rehellinen Blogi

Naura enemmän...

Useimmat meistä ottavat itsensä liian vakavasti ja Jumalan liian kevyesti. Siinä hengessä C.S. Lewis sanookin: "Ei ole mitään parempaa ääntä kuin aikuisen miehen nauru" (There’s no sound I like better than adult male laughter.) 

Kristitty: ei ole enää hyvää ja pahan tuntemista...On vain Jumalan tuntemista

“Hyvän ja pahan tunteminen näyttää olevan kaiken etiikan tutkiskelun päämäärä. Ensimmäinen kristillisen etiikan päämäärä on poistaa tämä tunteminen…Ihminen alkuperäisessä tilassa tuntee yhden asian: Jumalan. Hänen yhteydessään Jumalan kanssa, hän tuntee muut ihmiset, muut asiat, ja itsensä. Hän tuntee kaikki asiat ainoastaan Jumalassa, ja Jumalan kaikissa asioissa. Hyvän ja pahan tunteminen osoittaa ettei hän enää ole alkuperäisessä tilanteessa. (Dietrich Bonhoeffer, etiikka, 21-22)

Tätäkö on rakkaus? En usko #2

#2 Opetusta rakkaudesta, jota olen kuullut kristillisissä piireissä, ja jota en purematta niele.

“Todellinen rakkaus ei perustu tunteisiin vaan tekoihin” 

Todellako? Paavali kirjoittaa roomalaisille “Olkoon rakkaus (agape) vilpitön (ilman kaksinaamaisuutta), kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa (filadelfia) helläsydämiset (filostorgoi) toisianne kohtaan” (Room. 12:9-10) 

Paavali käyttää tässä kohdassa kolmea eri rakkautta tarkoittavaa sanaa: agape, filia, storge. Joskun kuulee kristittyjen sanovan kuinka agapa on jumalallista rakkautta ja ja filia, storge ja eros eivät ole. En usko että tämä on näin yksinkertaista. 

Paavalin argumentointi menee seuraavasti: luvuissa 1-11 hän on antanut kristillisen teologian Jumalan kunniasta, ihmisen synnillisyydestä, vanhurskauttamisesta ja pyhityksestä. Luvussa 12 hän kääntyy kristityn pragmatiikkaan teologian valossa. Mielessä uudistumisen ja palvelulahjojen kautta hän kääntyy rakkauteen. Jakeissa 9-21 on yksi päälause: olkoon rakkautenne vilpitön (ilman hypokratiaa). Sitten hän kertoo millainen on vilpitön rakkaus: veljellisessä rakkaudessa helläsydämistä rakkautta, tunteellista (devoted, affectionate) rakkautta. 

Paavalin mukaan vilpitön agape-rakkaus sisältää veljellisyyden ja tunteellisuuden ja läheisyyden rakkauden. Tunteita ei voi erottaa oikeasta rakkaudesta. Joka tekee siitä oikeasti Jumalan lahjan, eikä vain velvollisuuden toista kohtaan. Miehet kasvakaamme jumalallisessa tunteellisessa rakkaudessa.

Tätäkö on rakkaus? En usko #1

#1 Opetusta rakkaudesta, jota olen kuullut kristillisissä piireissä, ja jota en purematta niele.

“Ennen kuin voit rakastaa toista, sinun täytyy oppia rakastamaan itseäsi”

Todellako? Jeesus sanoo: ”rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi”. Jeesus olettaa että me rakastamme itseämme. ja itserakkautemme on standardi lähimmäisen rakkaudelle. Me kaikki etsimme omaa parastamme kaikissa tilanteissa. Me teemme sen luonnostaan, eikä siinä itsessään ole mitään vikaa. Jopa ihminen joka on tekee itsemurhan, etsii omaa parastaan. Ehkäpä kuolema vapauttaa hänet äärimmäisestä tuskasta.

Jeesuksen käsky on standardin nosto äärimmäisyytensä. Etsitkö toisen ihmisen parasta samassa kaavassa kuin itsesi? Joku vielä luulee pelastuvansa Jeesuksen opetustan kautta?