“Hyvän ja pahan tunteminen näyttää olevan kaiken etiikan tutkiskelun päämäärä. Ensimmäinen kristillisen etiikan päämäärä on poistaa tämä tunteminen…Ihminen alkuperäisessä tilassa tuntee yhden asian: Jumalan. Hänen yhteydessään Jumalan kanssa, hän tuntee muut ihmiset, muut asiat, ja itsensä. Hän tuntee kaikki asiat ainoastaan Jumalassa, ja Jumalan kaikissa asioissa. Hyvän ja pahan tunteminen osoittaa ettei hän enää ole alkuperäisessä tilanteessa. (Dietrich Bonhoeffer, etiikka, 21-22)
Siinä mielessä ku me yleensä noi termit ymmärretään, mä en usko että on olemassa absoluuttista hyvää tai pahaa. Näitä termejä ei pystytä edes mielekkäästi määrittelemään muuta kuin vastakohdillaan. Periaatteessa, hyvä on sitä mitä paha ei ole ja toistepäin.
En sano silti, etteikö ois varsin hyödyllistä ja käytännöllistä käsitellä moraalia tällaisten kärjistysten kanssa, en vaan näe mielekkäänä johtaa niistä aina päteviä sääntöjä.
Helppo tapa nähdä moraalin subjektiivisuus on kysyä "onko valehteleminen väärin". Melkein automaattisesti ihmiset vastaa "on, tietenkin". Heti kun lisätään ehtoja tohon samaan kysymykseen asia mutkistuu: "Onko väärin valehdella pelastaakseen toisen henki?" Tässä päästään äkkiä harmaalle alueelle.
Jos ihmiset tuntevatkin hyvän ja pahan (kuten voidaan melko turvallisesti yleistää) he eivät ymmärrä näitä asioita.
Kirjoittanut: benjie | 19.5.2010 klo 15.42