#2 Opetusta rakkaudesta, jota olen kuullut kristillisissä piireissä, ja jota en purematta niele.
“Todellinen rakkaus ei perustu tunteisiin vaan tekoihin”
Todellako? Paavali kirjoittaa roomalaisille “Olkoon rakkaus (agape) vilpitön (ilman kaksinaamaisuutta), kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa (filadelfia) helläsydämiset (filostorgoi) toisianne kohtaan” (Room. 12:9-10)
Paavali käyttää tässä kohdassa kolmea eri rakkautta tarkoittavaa sanaa: agape, filia, storge. Joskun kuulee kristittyjen sanovan kuinka agapa on jumalallista rakkautta ja ja filia, storge ja eros eivät ole. En usko että tämä on näin yksinkertaista.
Paavalin argumentointi menee seuraavasti: luvuissa 1-11 hän on antanut kristillisen teologian Jumalan kunniasta, ihmisen synnillisyydestä, vanhurskauttamisesta ja pyhityksestä. Luvussa 12 hän kääntyy kristityn pragmatiikkaan teologian valossa. Mielessä uudistumisen ja palvelulahjojen kautta hän kääntyy rakkauteen. Jakeissa 9-21 on yksi päälause: olkoon rakkautenne vilpitön (ilman hypokratiaa). Sitten hän kertoo millainen on vilpitön rakkaus: veljellisessä rakkaudessa helläsydämistä rakkautta, tunteellista (devoted, affectionate) rakkautta.
Paavalin mukaan vilpitön agape-rakkaus sisältää veljellisyyden ja tunteellisuuden ja läheisyyden rakkauden. Tunteita ei voi erottaa oikeasta rakkaudesta. Joka tekee siitä oikeasti Jumalan lahjan, eikä vain velvollisuuden toista kohtaan. Miehet kasvakaamme jumalallisessa tunteellisessa rakkaudessa.
Viimeisimmät kommentit